103. Ian Anderson: Rupi´s Dance (2003): Matka huilumiehen maailmaan

Periaatteessa en oikein ymmärrä miksi Ian Anderson on ylipäätänsä julkaissut soololevyjä, kun Jethro Tull kuitenkin on niin sidoksissa hänen persoonaansa, lauluihinsa, ääneensä ja huiluunsa - no, toisaalta Martin Barre on ollut Tullissa niin kauan, että varmaan tuo kitaraotekin on nimetty hänen mukaansa, ja vaikka kaikki muut jäsenet ovat vaihtuneet moneen kertaan, ei voi ajatella Jethro Tullin levyä ilman kelpo kitaristiamme.

Sen sijaan kaikki muut elementit ovat läsnä tällä levyllä, joka samoin kuin edeltäjänsä "Sedret Language Of Birds" on herkullinen kokoelma aika akustisvoittoisia (mutta välillä jopa voimasointuja viljeleviä) sävellyksiä, jotka esitetään sävykkäästi, kruunattuina miehemme ajan mittaan madaltuneella mutta yhä lämpimällä ja sisäänsä kietovalla äänellä - ja tietysti huilulla. Tämä on samalla aikaa yhteneväinen ja vaihteleva kokoelma, josta on hankala poimia yksittäisiä helmiä - mutta aloitus, "Calliandra Shade (The Cappuccino Song)" on tyypillisen Andersonmainen tuokiokuva, "Week Of Moments" hieno balladi, "Raft Of Penguins" hieman ripeämpi, "Pigeon Flying Over Berlin Zoo" taas enempi hidas, "Lost In Crowds" jopa riffittelee - eivätkä muutkaan biisit huonoja ole. Soinniltaan tämä on tavallaan Tullin levytyksistä lähimpänä 70-luvun lopun folkprogelevyjä "Songs From The Woodia" ja "Heavy Horsesia", mutta kevyemmällä otteella olematta silti unplugged.

Ian Andersonin (tai JT:n) levyt ovat parhaimmillaan kuin matkoja, retkiä maailmoihin joihin voi ikäänkuin hukkua tai uppoutua, ja sitten tulla ulos toisella puolella virkistyneenä ja viisastuneena painaakseen taas play-nappia. Kappaleita ei välttämättä edes pysty kovin hyvin erottelemaan toisistaan - kunnon progenikkarina Anderson tietysti viljelee kaikenlaisia pikku osia, riffejä, fillejä ja ties mitä, jotka tekevät oikeastaan jokaisesta kappaleesta erikseen pikku matkan, ja aivan erityisesti minun on mainittava hänen melko uniikki taitonsa luoda pikku melodianpätkiä, usein kansanmusiikkiin viittaavia, jotka tarttuvat korvaan kuin tauti.