Kitaransoitto on kaksipiippuinen juttu; pahimmillaan – ja aika usein – se on sietämätöntä rämpytystä ja vingutusta, parhaimmillaan repäisevää riffailua, partaveitsenterävää komppia ja sielukasta sooloilua. Juuri tätä viimeksimainittua löytyy aika lailla Albert Kingin levyiltä, mutta jotkut niistä ja nimenomaan tämän levyn tekee erinomaiseksi kokonaisuus – eli se, että taustalla on Staxin parhaimmistoa; taustayhtyeestä löytyy mm. Bar-Kaysin sekä Isaac Hayesin yhtyeen jäseniä, jotka saisivat verokalenterinkin svengaamaan.
Nimikappale esittelee oikeastaan kaikki tämän lätyn hyvät puolet; dynaaminen, funky komppi, ilmavat mutta tiukat sovitukset, torvet – ne Staxin torvet, jotka ovat kuin hunajaa korville – ja tietysti mestarin kitaransoitto, joka on tällaisen itse soittotaidottoman korvissa miellyttävää mm. koska se on niin taloudellista – ei välttämättä hirveää nuottimäärää tai revitystä, mutta sen sijaan puhutteleva sävykkyys.
Toinen vastaavanlainen kohokohta, jossa myöskin on tilaa sooloilulle, on soulklassikko ”Breaking Up Somebody´s Home”, jonka torviriffit tuntuvat selkärankaa myöten. Lyhyemmässä formaatissa iskevät etenkin ”High Cost Of Lovin´” sekä lopetuskappale ”Angel Of Mercy”, joka voisi olla vaikkapa meitä tällä hetkellä kiusaavan laman tunnussävelmä, mutta kaikki biisit ovat vähintään OK.
Sinänsä tämä on levy, jota voisi kuunnella jonkun aikaa vaikka tässä ei olisi sävellyksiä lainkaan – minua viehättää ennen kaikkea hänen savuisen leppoisa äänensä, joka välillä jutustelee mutta ennen kaikkea laulaa, kertoo uskottavia tarinoita elävästä elämästä. Jos bluesin korkein tavoite on laulaa surut suohon, tämä sekoitus tosiaan tekee tehtävänsä.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti