48. Sven Zetterberg: Permanently Blue (1995): Vanhan kansan musiikkia Pohjolasta

Voiko valkoinen mies soittaa bluesia? Voiko pesunkestävä ruotsalainen laulaa uskottavasti englanniksi? Yleisesti ottaen vastaus molempiin kysymyksiin voisi olla kieltävä, mutta siinä tapauksessa Sven Zetterberg on ensimmäinen konkreettinen poikkeus säännöstä. Niinkuin blues- ja soulartistit yleensäkin, Sven on pitkän linjan miehiä; levytysura on jatkunut eri kokoonpanoissa jo 80-luvulta lähtien, ja ainakin omasta hyllystäni löytyvät n puolisen tusinaa lättyä ovat kaikki vähintään päteviä, ja ainakin tämä yksi aivan loistava.

Sven on ensinnäkin kitaristi, ja käsittääkseni alallaan ihan pätevä; hän harrastaa aika paljon ns. taloudellista soittoa, eli soittaa vähän mutta tunteella, ja se on mielestäni aivan erinomainen lähtökohta. Toiseksi – ja minun kirjoissani ennen kaikkea – hän on laulaja, ja taustansa huomioon ottainen loistava sellainen. Kolmanneksi hän on paitsi hyvinkin pätebvä klassikkojen tulkki myöskin ensiluokkainen säveltäjä ja sanoittaja, joka luo bluesin perinteisissä puitteissa tuoreita uusia teoksia.

Tämän albumin yhdestätoista kappaleesta heikoimmatkin ovat vähintään kunnon keskitasoa, mutta huippuja on helppo löytää. Nopeista biiseistä paras on ”Barroom Furniture”, joka vieläpä tarjoaa tuoreehkon näkokulmaan hyvinkin perinteiseen bluesin teemaan eli väkijuomiin ja baaritiskeillä hillumiseen, ja ”Soul Of A Man” on keskitempoinen helmi joka koristaisi mitä tahansa Ameriikan levyäakin, mutta tämän levyn selkäranka ovat hitaat biisit, jotka parhaimmillaan ovat deep soulin tähtihetkiä.

Aloitus ”I Think You Need A Shrink” on jo nimeltään varsin etevä esitys, ja ”What Can A Man Do” on sellainen vetoomus, jonka edessä ankarinkin jury voisi heltyä vapauttavaan tuomioon. ”All For Business”, jonka alkuperäistä esittäjää en vain saa päähäni, on vastaavanlainen slow burner, jossa Svenin ääni ja tulkinta värisyttävät. Varsinainen tähtihetki on kuitenkin päätöskappale ”Sweet Woman´s Love”, joka lyö itsensä Bobby Blue Blandin version laudalta. Tämä on sitä soittoa ja laulua, joka nostaa väsyneen sielun ruumiistaan jonnekin kauas pilvien yläpuolelle, ja jättää jälkeensä vain kananlihan niskaan ja käsivarsiin.

Kaiken tämän hyvän lisäksi Sven Zetterberg on varsin ahkera vieras maassamme – mars keikalle!