145. Y&T: In Rock We Trust (1984): Heavy Metal Beatles?

Bon Jovin ja Dokkenin ohella kolmas sellainen "AOR:stä vähän heviin kallellaan oleva bändi", jonka musiikkia silloin joskus mielelläni kuuntelin, oli tämä Y&T (jonka nimi ei muuten vaikuta taipuvan Bloggerin otsikoihin ja tägeihin). Yhtye teki 80-luvun alkupuolella sarjan ihan hyviä melodisia hard rocklevyjä, joilla yhdistyivät nuo minun keppihevoseni; hyvä laulusolisti, vahvat melodiat ja dynamiikan tajua osoittava tuotanto. Itse asiassa bändillä oli kolme neljä aika tasavahvaa tekelettä, mutta tämä ko. sarjan viimeinen lätty oli ensmmäinen jonka itse kuulin, joten sillä on minun kirjoissani etusija.

Otsikon Beatlesviittaus ei ole omaa keksintöäni, vaan muistan hämärästi lukeneeni sen jostakin, jossa sitä käytettiin nimenomaan viittauksena kohtuullisen hyvään biisiaineistoon ja hevibändiksi vaihteleviin sovituksiin. Määritelmä sopii sikäli hyvin tähän levyyn, että kokonaisuuteen mahtuu sekä eri tempoja että eri raskausasteita. Minun suosikkini ovat keskitempoinen mutta kevyesti liitävä "I´ll Keep On Believin´(Do You Know)", ilmavan riffin päällä laukkaava "Break Out Tonight" sekä jotenkin aerosmithmäinen jyrä "(Your Love Is) Drivin´ Me Crazy", mutta levyllä ei ole oikeastaan yhtään täysin turhaa raitaa.

Y&T:n kohdalla on vielä mainittava slovarit, jotka kilpailevat jopa Scorpionsin tuotannon kanssa taidosta yhdistää sävelmää ja siirappia voimaan ja kitaravalleihin; tämän levyn päättävä "This Time" on minun kirjoissani yksi lajityypin ehdottomia valioita - akustisesta aloituksesta kunnon paisutukseen asti. Jos taas jostakin haluaisi valittaa, niin yhtyeen lauluntekstit eivät sanottavasti erotu genren valtavirrasta sikäli, että kannanotot koskevat etupäässä naisia, rokkia ja kaljaa - joskaan pahimman sortin sovinismiakaan ei sanottavammin löydy.

Tämäkin bändi jatkoi uraansa ainakin vuosituhannen ihan viimeisiin vuosiin asti, mutta kuulemani uudemmat levyt eivät kyllä enää säväyttäneet samalla tavalla. Yksi osasyy saattoi olla oma varttumiseni - mutta aina välillä näihin parikymppisenä diggailemiini bändeihin on vieläkin hauska palata.