Minusta tuli loppuksesällä Spotify Premium-asiakas; aloitin talven työt parin viikon kirjoitus- ja suunnittelurupeamalla, istuin toimistolla lähes yksin, ja kolmantena työpäivänä ilmaisversion kuukausikiintiö pamahti täyteen. Ei ollut muuta tehtävää kuin painaa nappia ja kaivaa luottokortti esiin...
ja nyt ei taida olla paluuta. Parin kuukauden aikana olen ehtinyt löytää useita kymmeniä mielenkiintoisia albumeita, mukaanlukien nipun uutuuksia, ja tehdä itselleni kattavan valikoiman soittolistoja eri tilanteisiin. Varsinkin viimemainituilla on tietenkin aika paljon sellaistakin musiikkia, joka jo löytyy levystöstäni tai ripattuna, mutta myös sellaisia esityksiä, joita en ole onnistunut itselleni haalimaan.
Ja miksi tämä on ongelma? No, jos Spotify menee nurin, niin minun musiikinkulutukseni jää tyhjän päälle - mutta ennen kaikkea minua häiritsee se, että joudun tasapainottelemaan eri formaattien ja kuuntelujärjestelmien välillä. En ole esimerkiksi onnistunut löytämään autoni aux-sisääntuloliitintä, joten vaikka puhelimeni toimisikin musiikkilähteenä, olen toistaiseksi riippuvainen CD-levyistä niiden runsaan kymmenen viikkotunnin aikana, jotka käytän työmatkailuun. Enkä ole vielä löytänyt rahavaroja päivittää kahden kämppämme audiojärjestelmiä niin, että puhelimen tai tietokoneen kautta tuleva musiikki soisi stereoissamme.
Mutta ennen kaikkea minua rupeaa jo ahdistamaan se, että löydän melkein joka päivä uutta, mielenkiintoista musiikkia, enkä ehdi enää perehtyä yksittäisiin löytöihin - selvästikään Spotifyn tuhansien ja jälleen tuhansien biisien varastot ja minun hamsteriluonteeni ovat huono yhdistelmä...
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti