Mistä heitä oikein tulee, naapurimaamme naispuolisia laulajalahjakkuuksia? Pernilla Andersson hypähti tajuntaani toissavuonna katsellessani toisella silmällä Rutosin euroviisukarsintoja; hänen kilpailubiisinsä "Desperados" oli yksi kilpailun harvoista oikeista musiikkiesityksistä - eikä tietenkään pärjännyt. Itse sen sijaan löysin jonkun aikaa myöhemmin tämän levyn musiikkikirjastosta ja kannoin sen tietenkin kotiin.
Tuo Euroviisu löytyy levyn deluxe-painokselta, jonka voi valita jo pelkästään hienon Cornelis Vreeswijk-tulkinnan "Saskian" vuoksi - mutta jo tämä alkuperäinen versio on hieno levy. Tämä on - kai - jonkinlaista singer-songwriterpoppia, modernin höystein mutta ajattomalla perussoundilla, joskus hieman rockimpana kuten maantiebiiseissä "Johnny Cash & Nina P" ja "Om ingen annan", joskus melankolisena poppina kuten aika lailla Ebba Forsbergin tunnelmapaloilta kuulostavalla "nimibiisillä" "Som en ö", joskus jatsahtavana. Levyn kohokohta on bluesahtavan hymnimäinen "Dekpsalm", jonka surumielinen sävel ja tarttuva kosketinkuvio luovat kokonaisuuden joka nousee tämän vuosituhannen tähän asti parhaiden ruotsinkielisten sävelteosten joukkoon.
Pernilla on paitsi hyvä-ääninen laulaja ja lauluntekijä myös tuottaja - ja on valinnut mukaan myös hyviä covereita - kuten tuo äsken mainitsemani Cornelislaina. Tämän levyn toinen kohokohta on pitkän linjan klassikkobändi Eldkvarnin "Huvudet högt" - tässä esitettynä huomattavasti alkuperäistä herkemmin. Toisaalta lainat ja omat teokset sulautuvat yhteen mukavaksi kokonaisuudeksi, joka on (tietenkin) hyvin tuotettu - ilmava ja juureva, moderni mutta ei ajassa kiinni. Ja mitä parasta, pari muuta kuulemaani Pernilla Anderssonin levyä sopivat samaan kategoriaan - musiikkiin johon odotan palavani myös tulevina vuosikymmeninä.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti