maanantai 10. kesäkuuta 2013

206. Laura Närhi: Tuhlari (2012): Osaa se "nuorempikin" polvi...

Näin keski-ikäisenä ei aina tule seurattua kaikkea uudempaa musiikkia samalla tavalla kuin vanhoja suosikkeja, joten esim. Kemopetrol on minulta mennyt täysin ohi, mutta sen laulaja Laura Närhi tuli tutuksi kun teimme "The Mill Sessions"-sarjaa, ja hän tyrmäsi minut täysin uudella sovituksellaan ekan soololevynsä hitistä "Mä annan sut pois" (tulkinta löytyy täältä). Pakkohan se levy oli tsekata, ja se oli oikein hyvä - mutta juuri tuo hitti hävisi "meidän" versiollemme sen verran että se ehkä vähän laski kokonaisvaikutelmaa.

Seuraava tyrmäys tapahtui viime syksynä, kun radiosta yhtäkkiä soi Lauran ja Erinin duetto "Siskoni", joka sarallaan edustaa ehkä parasta, mitä tässä maassa on koskaan levytetty; solistit laulavat kuin olisivat siskoja konsanaan, ja sävellys ja sovitus hivelevät korvia - melkein kuin McGarriglen sisarukset olisivat keksineet levyttää suomeksi. Ei auttanut muuta kuin hankkia levy, ja se on ehkä parasta suomenkielistä popmusiikkia, mitä juuri nyt tehdään. Esimerkiksi Lauran versio Tehosekoittimen iki-ihanasta "Hetken tie on kevyt"-hitistä on loistava - olisikohan tuottaja-kapellimestari Matti Mikkolalla sormensa pelissä?

Soundimaailma on vieläkin moderni, mutta mielstäni astetta orgaanisempi ja monipuolisempi kuin debyytillä; esim. "Varjo" rokkaa irtonaisemmin kuin hänen aikaisemmat sooloesityksensä, kun taas esim. "Onnellinen" ja nimikappale soivat popimmin. Ja itse asiassa liki kaikissa biiseissä on koukkuja, jotka kiinnittävät ne kuulijan mieleen niin, että mukana hyräileminen sujuu aika helposti jo noin toisella kuuntelukerralla. Pidän Lauran äänestä yhä enemmän, ja hänellä on myös mukavasti dynamiikan tajua.

Tuo "nuorempi" on lainausmerkeissä sikäli, että artistimme tietenkin popmusiikin perinteisten ikäkriteerien mukaan ei enää ole mikään nuori - mutta minun maailmassani itseni selvästi yli kymmenen vuotta nuoremmat artistit ovat kyllä nuoria kykyjä :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti