torstai 20. kesäkuuta 2013

208. Per Gessle: Mazarin (2003): Makeaa mahan täydeltä

Naapurissa osataan tarttuvan popmusiikin tekemisen taito, ja yksi koulukunnan menestyneimpiä mestareita on Per Gessle. Hän on tuottanut häpeilemättömän tarttuvaa popmusiikkia yli kolmenkymmenen vuoden ajan, ensin uuden aallon poplaidalla Gyllene Tiderin kanssa, sitten maailmanlaajuisesti Roxetten kanssa, ja nykyisin yhä enemmään soolourallaan (joskin esim GT kiertää tänä kesänä taas Ruotsia yhdeksän vuoden tauon jälkeen). Asian on hoksannut myös ostava yleisö - tämä albumi taitaa löytyä suurinpiirtein jokaisesta ruotsalaistaloudesta.

Gesslen suurin taito on biisinteko; tämä on loistava biisinippu. Melkein joka kappaleesta löytyy heti mieleen jäävä koukku, ja vaikka hänen tekstinsä välillä poikkeavat korniuden puolella, ne istuvat silti tähän hymy suupielessä tehtyyn kokonaisuuteen kuin - no, hymy suupieleen. Laulajana hän on vähän sinnepäin; nuorempana ja enemmän ehdottomana en sietänyt hänen väärinlaulamistaan, mutta nyt tiemme ovat taas kohdanneet. Soitto ja sovitukset toimivat kuin ihmisen mieli - kekseliäästi, ilmavasti mutta tarvittaessa jämäkästi.

Lauluista "Spegelboll" on ehkä vähän Blondiemainen velmusti diskoileva pop-pläjäys, "Födelsedag" on mukava menopala, "Vart du än går" ja "Om du bara vill" sellaisia nättejä popballadeja joita yleensä kuulee Paul McCartneyn levyillä, ja levyn absoluuttinen kohokohta on "Tycker om när du tar på mig", balladi sekin mutta astetta tummempisävyinen, melankolinen esitys jonka sävel ja katkeransuloiset sanat notavat sen minun kirjoissani kaikkien aikojen ruotsalaisten popbiisien kärkijoukkoon.

Levyn nimi tarkoittaa mantelimassalla täytettyä kuorrutettua vuokaleivosta, yhtä ruotsalaisen kahvipöydän peruskiveä - ja se on osuva koska tämäkin pakkaus on maukas joskin se liian suurina annoksina voi olla äitelä ja jopa lihottava. Kohtuullisesti käytettynä se sen sijaan on oivallinen lisä myös rukiisempiin musiikkiruokavalioihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti