En millään muista, miksi aikanaan poimin tämän levyn mukaani Turun musiikkikirjaston hyllystä - se tapahtui varmaan aika pian sen julkaisemisen jälkeen - mutta se kolahti kuin halko päähän, ja on kulkenut matkassani siitä saakka. Ei ehkä jokapäiväisenä suosikkina mutta sellaisena helmenä jonka muistaa aina välillä ja tunnistaa aina yhtä hyväksi.
Homman nimi on jonkinlainen amerikkalainen perusrock ilmavin maustein - mieleen tulevat Springsteen, Seger mutta ehkä ennen kaikkea John Mellencamp: Juureva, mutta ilmava soundi, joka on kohtuullisen "orgaaninen" vaikka esim. koskettimia käytetäänkin, sähköiset ja akustiset kieli-instrumentit soivat hienosti yhteen, lauluissa on sekä potkua että säveltä, ja tekstien asiataso vaihtelee nollasta sataan. Pisteenä i:n päällä on Cochranen hieno lauluääni - käheä, tarvittaessa voimakas mutta silti vivahteikas; sointi muistuttaa vähän toista Tomia eli Pettyä, mutta Cochranen ääni on syvempi - nasaalius ei hyppää silmille.
Ennen kaikkea kaksi biisiä nousee esiin, ehdokkaina kaikkien aikojen rockbiisilistalleni; "Just Scream" on kitararevitys jossa on kulkeva riffi ja hyvä sävel, kertosäkeen kruunaama, kun taas "Paper Tigers" on astetta hitaampi mutta ehkä vielä painokkaampi teos, jonka sävel on miltei uhkaava. Muutkin biisit ovat järjestään hyviä - esim. "Wildest Dreams" voisi olla varsinainen yleisönhuudatushymni, väliin mahtuu kevyempää poppia, nimikappaleen pelkistetympi ääniasu toimi sekin hyvin - ja kokonaisuus on miellyttävän yhtenäinen olematta koskaan tylsä. Kyllä ne kanadalaisetkin osaavat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti