perjantai 8. marraskuuta 2013

227. Egotrippi: Matkustaja (2003): Oman tien kulkijat

Egotripiltä ilmestyi juuri uusi levy, ja siihen tutustuessani muistuivat mieleen bändin aikaisemmatkin teokset - joista yksi itse asiassa on aika lähellä mestarisellaista, nimittäin tämä kymmenen vuotta sitten ilmestynyt lätty. Egotrippiä käsiteltäessä mainitaan aina välillä sellaisia termejä kuten brittipop tai jopa Beatles, ja tietyllä tapaa määritelmän voi ymmärtää - mutta tässä yhtyeessä on myös ihan omia piirteitä, jotka tulevat huomattavan hyvin esiin "Matkustajalla".

Beatlesista muistuttaa tietenkin lähinnä riemastuttava monipuolisuus ja eräänlainen puhdas popsointi, mukaanlukien hieno stemmalaulu - mutta toisaalta Egotripin musiikissa on myös esim. hyvinkin persoonallisia sävelkulkuja ja velmuja (tai raivostuttavia) sanoitusten painotuksia - ja välillä hyvinkin raivoisaa rokkausta. Jos vaikka aloitetaan A-puolesta, niin "Mustat varjot" on tyylipuhdas balladi hienoine puhallinsooloineen, "Älä koskaan ikinä" huomattavan iskevä renkutus jonka kertosäekoukku kuuluu maamme pophistorian parhaimmistoon - ja jonka laulusovitus on ainutlaatuinen, "Teitäni sinuun" nopea suora veto särökitaroineen, "Sininen" taas loistava bluesiskelmä jonka ilmava soundi 0n lumoava - ja taas kerran kertosäkeen melodia ja stemmat hivelevät korvia.

Sama tahti jatkuu myös kiekon loppupuolella - jopa pastissimainen "Polkupyörälaulu" menee täydestä - ja sovitusten pikku kikat ja mausteet tekevät keitoksesta vielä maukkaamman, kantaen niitäkin biisejä jotka eivät sävellyksinä tai sanoituksina ole kuolemattomia. Ennen kaikkea taidan ihailla heidän taitoaan jättää kokonaisuuteen ilmaa - tämä on todella leijuvaa musiikkia, vaikka se on myös kiinni maassa ja rytmissä ja pääosin sähköistä. Tosi akustisvoittoiset vedot kuten "Varovasti nyt" toimivat siinä kuin äänekkäämmätkin teokset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti