sunnuntai 4. toukokuuta 2014

248. Elvis Costello: King Of America (1986): Uusi aalto uudessa maailmassa

Tänä päivänä tunnemme Elvis Costellon etsijänä, joka ei pelkää heittäytyä musiikillisen mielikuvituksensa ja uteliaisuutensa vietäväksi - hänen omien levytystensä tyylillinen kirjo on aikamoinen, ja jossain vaiheessa vaikutti siltä, kuin maailmassa ei sellaista tribuutti- tai duettolevyä julkaistaisikaan jolla hän ei olisi mukana. Vuonna 1986 tilanne oli hieman toinen - hänen siihenaikaiset levytyksensä olivat tosin nekin noudattaneet laajaa kaarta pubrockista/uudesta aallosta jonkinlaiseen ylituotettuun soulpopiin, mutta kehitys oli ollut jokseenkin johdonmukaista tähän levyyn asti.

Ja kyllä tämäkin joukon jatkeeksi sopii, mutta soinnillisesti tämä oli suurin hyppäys - syntikat lensivät yli laidam, ja tilalle tuli jopa akustispohjainen ameriikan meininki, oikein hyvin tuloksin. Laulut olivat taattua laatua, ehkä jopa niin että perinteinen soitto hioi sävellyksistä muutamia sellaisia särmiä, jotka aikaisemmilla (ja sittemmin/ennen kaikkea myös myöhäisemmillä) levyillä välillä sattuivat ikävästi korviini. Riemastuttava "The Big Light" oli suoranaista rockabillyä, "American Without Tears" kaihoisa puoliballadi,ja esim. "Jack Of All Parades" ja "Suit Of Lights" sellaisia tyypillisiä Costellovetoja, jotka ylituotettuna olisivat voineet mennä ohi korvien, mutta tässä yhteydessä olivat maukkaita.

Levyn jonkinlainen "hitti" oli vanha, jopa kulunut lainabiisi "Don´t Let Me Be Misunderstood", josta Elvis teki mukavan vähäeleisen tulkinnan vibrafoneineen, joka vuoden 1986 ylituotetussa poptulvassa oli todella raikas poikkeus. Suurin kohokohta oli silti miltei harras "Indoor Fireworks", joka on yksi parhaista esimerkeistä siitä, miten myös vihaiset nuoret ja vanhemmat miehet voivat menestyä myös rakkauslaulujen saralla - jos kohta Nick Lowen jo vuotta ennen tätä levyttämä versio on vieläkin parempi.

Ja albumin konstailematon soundi tarkoittaa myös sitä, että tämä on kestänyt aikaa huomattavasti paremmin kuin useimmat muut tuona vuonna tehdyt levyt. Itse asiassa tämän voisi julkaista nytkin, eikä se kuulostaisi ollenkaan ihmeelliseltä. Tuntuukin siltä, kuin Elviksemme musiikillinen etsintämatka viimeisten vuosikymmenten aikana aika ajoin tuntuisi palaavan nimenomaan tämän levyn äänimaisemiin, jonnekin Nashvillen ja Memphisin väliselle maantielle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti