torstai 1. toukokuuta 2014

247. Paul Simon: Songs From The Capeman (1997): Yhä innoissaan - kaikkien näiden vuosien jälkeen

Simon & Garfunkel taitaa kuulua varhaisimpiin tietoisiin popmuistoihini, koska vanhempieni kasettihyllystä muistaakseni löytyi joku heidän albuminsa, ja 70-luvulla heidän laulujaan soitettiin radiossakin ahkerasti. Lukioaikana kaverilleni kolahti heidän Central Park-livelevynsä, ja minäkin tulin sitä diggailleeksi jopa siihen malliin, että kun vuonna 1986 ostin CD-soittimen, oli Paul Simonin "Graceland" yksi ensimmäisistä CD-levyistäni. Se taas ei kolahtanut, ja seuraavat kymmenkunta vuotta minä ja Paul olimme kohtuullisen etäiset.

Ja sitten tuli tämä levy, jonka jostakin syystä nappasin mukaani kirjastosta, ja taas oli kolahduksen vuoro. Ensimmäinen asia johon ihastuin oli sen monipuolisuus - Paul Simon on aina liikkunut suvereenisti tyylilajista toiseen, ja tällä albumilla runko on latinalainen mutta mausteet käsittävät afroamerikkalaisen musiikin koko kirjon. Hän on itse asiassa yksi popmusiikin ilmeikkäimmistä laulajista, mutta koska tämä on musikaalin soundtrack, sillä on myös naisääniä, jotka täydentävät kokonaisuutta loistavasti. Itse asiassa mahdollinen juoni ei häiritse musiikillista kokemusta - se kuuluu lähinnä teksteissä.

Soitto on irtonaista ja sävykästä, sävellykset paria poikkeusta lukuunottamatta hyviä - Paul Simon on kaiken muun lisäksi hyvä säveltäjä; hänen biiseissään on usein pikku koukeroita jotka vievät odottamattomaan suuntaan tuntumatta silti teennäisiltä, ja useimmiten ne eivät vähennä kokonaisuuden svengaavuutta. Minun suosikkejani ovat kaihoisat "Time Is An Ocean" ja "Born In Puerto Rico" sekä enemmän R&R-taustaan nojaava "Trailways Bus", mutta tämä levy toimii oikeastaan paremmin kokonaisuutena joka soljuu tunnelmasta toiseen - ehkäpä juonellisuus todella tuo kokonaisuuteen jonkinlaista lisäarvoa.

Ja minun ja Paulin tarina jatkuu vielä nytkin - hänen myöhemmätkin levynsä ovat olleet täynnä luomisvoimaa, musiikillista etsimistä ja hauskoja pikku jippoja, mutta niihin joutunen palaamaan joskus toiste. Mutta sekä hän että minä olemme, miestä itseään lainatakseni, yhä innoissamme kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti