tiistai 18. heinäkuuta 2017

320. The Beatles: With The Beatles (1963): Pop löytää muotonsa

Ensimmäiset seitsemän tai kahdeksan ostamaani LP-levyä, vuosina 1978-1979, olivat Beatlesia - ja vaikka sen jälkeen olen ostanut monien muidenkin artistien levyjä, ne ovat minulle vieläkin rakkaita. Jotkut niistä kolahtivat saman tien, toiset taas jäivät nuorempana vähän taka-alalle, mutta tuntuvat nykyisin tärkeämmiltä. Liverpoolin poikien kakkoslevy, "With The Beatles", kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan; pidin sitä kauan vain debyytin toistona, mutta viimeiset parikymmentä vuotta se on ollut minulle bändin alkupään levyistä se tärkein.

Miksi näin kävi? Äkkiä ajatellen voin keksiä pari kolme syytä. Ensinnäkin Lennon & McCartneyn sana- ja sävelpaja löytää muotonsa. Esimerkiksi aloituskolmikko, "It Won´t Be Long", "All I´ve Got To Do" ja iki-ihana "All My Loving" on korviahivelevää kuultavaa - ja vaikkapa "Hold Me Tight" on helmi sekin. Bonuksena myös George Harrison debytoi - ja "Don´t Bother Me" on täysverinen Beatlesesitys ensi yrittämällä. Ja kolmanneksi lainabiisit onnistuvat hyvin - "You Really Got A Hold On Me" on tunnelmallinen, "Please Mister Postman" energinen, ja "Money" maaninen esitys. Pari coveria on ehkä kuluneemmasta päästä, mutta se ei haittaa yleisilmettä paljoakaan.

Kaiken kuorrutuksena on täyteläistynyt äänimaailma - äänikuva ainakin minun vanhalla stereoälpylläni on ikäisekseen hieno - ja ennen kaikkea bändin ja George Martinin sovitusvalikoima on monipuolistunut, menettämättä silti selvästi tunnistettavaa yleisilmettä. Laulusuoritukset ovat tietenkin vahvoja, niinkuin Beatlesin tapauksessa voi odottaakin. Ja koska puhumme 1960-luvusta, nämä pophelmet on lähes järjestään puristettu alle kolmeen minuuttiin; se ei sinänsä ole itseisarvo, mutta merkitsee sitä, että näissä noin 35 minuutissa on enemmän sisältöä kuin useimmissa kolmen vartin tai jopa tunnin mittaisissa popannoksissa myöhäisemmiltä vuosikymmeniltä.

Ja näin jälkikäteen voi vielä todeta tämän olleen vasta alkua - mutta jo syksyllä 1963 tämä orkesteri oli löytänyt popin muodon. Jo seuraavilla albumeillaan se lisäksi osoitti, ettei mitään jähmettymistä tarvinnut pelätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti