Vaikka en ole koskaan laskenut itseäni varsinaiseksi Stonesdiggariksi, on bändin levyjä kertynyt hyllyyni melkoinen rivi. Oma suosikkikauteni on noin 1971-74, mutta minun ja kivien yhteinen matka alkoi kahdesta albumista - uran ensi vuodet summaavasta "Big Hits (High Tide And Green Grass)"-kokoelmasta ja tästä, ensimmäisestä itse hankkimastani Rolling Stones-levystä.
Pidin siitä jo teininä, mutta näin kypsemmällä iällä huomaan löytäväni siitä muutakin kuin vain hyvää musiikkia sinänsä; tämä levy kertoo myös tarinaa yhtyeen kasvamisesta valkoisesta R&B-pumpusta täysveriseksi popyhtyeeksi, ainakin muutaman albumin ajaksi. Kaiken lisäksi tämä on läpeensä herrojen Jagger ja Richards käsialaa, mutta biisimateriaali kestää hyvin vertaukset lainapitoisempiin albumeihin. Ja soittohan kulki näiltä herroilta jo vuonna 1966, sen kun he julkkistörttöilyiltään ehtivät.
Musiikki on siis kahta osastoa; perushommaa edustavat menevä aloitus "Mother´s Little Helper" ja vaikkapa lähemmäs juuria hakeutuvat "High And Dry" ja "Flight 505", kun taas pop-puolen esimerkkejä ovat kaihoisa "Take It Or Leave It", melankolisesti rullaava "Out Of Time" ja itse asiassa mukavuusalueen ulkopuolelle luiskahtava "Lady Jane". Niiden väliin mahtuvat levyn ehkä kirkkaimmat helmet, soulahtavasti svengaavat "Stupid Girl" ja etenkin "Under My Thumb" - joita kuunnellessa tosin käy mielessä se, että nuorella herra Jaggerilla ei ollut kovinkaan mairittelevaa mielipidettä vastakkaisesta sukupuolesta. Ylipäätänsä tosin lyriikat ovat aina olleet Rolling Stonesin heikoin lenkki.
Jo pari vuotta myöhemmin bändi palasi juurilleen sikäli, että liiemmät popvaikutteet saivat väistyä juurevamman menon tieltä, ja se olikin pitemmän päälle oikea taiteellinen ratkaisu, mutta tämän levyn rajojen rikkominen on hieno muistomerkki sille äänelle ja vimmalle, jolla Rolling Stones puhkoi uusia musiikillisia uria suosion kasvaessa.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti