323. Loverboy: Loverboy (1980): Hiusmetallin esiasteella

Joku aika sitten luin netistä kanadalaisen 70-luvun lopulla vaikuttaneen pophevibändin Streetheartin solistin Kenny Chesneyn kuolemasta. Koska 70-luvun lopun pophevi on minua miellyttävä musiikinlaji, piti googlettaa vähän lisää, ja kas, pari ko. bändin jäsentä siirtyi vuosikymmenen vaihteessa toiseen kanadalaiseen pophevibändiin nimeltä Loverboy. Sen nimen jo tunnistinkin, ja piti pitkästä aikaa kaivaa levyhyllystä bändin tuotantoa.

Loverboyn ensimmäisiä levyjä tuli nimittäin kuunneltua jo taannoin lukiossa, silloin aika tiheään ja myöhemmin enemmän satunnaisesti - mutta vielä näin keski-ikäisenä ymmärrän kyllä, mikä teinejä bändissä viehätti, koska samat jutut toimivat vielä tänään. Muistan myös, että oikeat rokkijätkät väheksyivät bändin popahtavaa soundia. Loverboy oli jo debyytillään valmis paketti: Hyviä sävellyksiä, sujuvia sovituksia, sopivasti kitarointia soolot mukaan lukien - välillä jopa thinlizzymäistä tuplausta, jos oikein kuulen, ajanmukaisia koskettimia ja laulaja Mike Renon mukavan taipuisa ääni.

Bändin ehkä tunnetuin biisi on tämän levyn hittiveto "Turn Me Loose", jossa on kaikki yllämainitut mausteet ja vieläpä diskohtava komppi - jotkut kovat jätkätkin taisivat illan hämärissa uskaltautua lattialle tämän soidessa. Toisaalta "Always On My Mind" - originaali, ei Willie Nelsonin ikivihreä - on sellainen haikeansuloinen tarina jonka voisi kuvitella vaikkapa suomalaisen bändin tekeleeksi.
Suorempia menobiisejä ovat vaikkapa "The Kid Is Hot Tonite" ja "Teenage Overdose", joiden nimetkin jo kertovat mistä on kyse.

Loverboyn jätkät - tai tuottaja Bruce Fairbairn - eivät varmaankaan keksineet rock´n´rollia tai edes mitään sen alalajia, mutta kieltämättä tämä vuoden 1980 soundi ja look oli silloin aika tuoretta, mutta vain esimakua siitä, mitä tapahtui kun vaikkapa Bon Jovi ja vastaavat löivät itsensä läpi muutamia vuosia myöhemmin. Oli miten oli, tämä hiusmetallin esiaste maistuu vieläkin, osittain mutta ei pelkästään nostalgian voimalla,