22. Del Amitri: Can You Do Me Good (2002): Harvojen herkun joutsenlaulu

Del Amitri ehti vajaan parinkymmenen vuoden taipaleellaan julkaista kuusi levyä, joista ainakin pari kolme nousi ihan listoillekin, ja yhtyeellä oli pari hittiäkin, joten täysin tuntemattomaksi tämä Skotlannin lahja maailmalle ei jäänyt – mutta ilmeisesti bändin erinomaisuus avautui valitettavan harvalle joukolle. Niinpä tämäkin , viimeiseksi jäänyt levy käsittääkseni myöhästyi ainakin vuoden siksi, että sen julkaiseminen ei ollut levy-yhtiölle mikään itsestäänselvyys.

Keväällä 2002 se kuitenkin pukattiin ilmoille, ja kyseessä onkin IMHO yksi 2000-luvun merkittävimmistä popsävelteoksista. Bändin aikaisemmat teokset olivat ihan hyviä, mutta kärsivät tietystä tuotannon kovakouraisuudesta. ”Can You Do Me Good” on toista maata; avauskappale ”Just Before You Leave” on vetoavasti sykkivä retrosoulklassikko, ja jatkossa kuullaan esim. rumpulooppeja, syntikoita ja käyrätorvea.

Del Amitrin tuotannon kulmakiviä ovat useimmiten rakkauden tummempia puolia kuvaavat sanoitukset, mieleenpainuvat sävellykset ja ja Justin Currien jäntevän tunteikas ääni. Juuri tuo äskenmainittu avauskappale on kaikkien kolmen riemukulkua, ja sitä seuraava ”Cash And Prizes” taas rikkauden kiroja mietiskelevä moderni popkappale. Muita kohokohtia ovat tanakka rockrevistys ”Drunk In A Band”, jossa kitaratkin pääsevät taas etualalle,klassisia popsäveliä tavoitteleva ”Buttons On My Clothes” ja beatlemainen ”Out Falls The Past”; itse asiassa ainoa heikompi lenkki on ”Jesus Saves”, ja sekin lähinnä hieman kornin sarkastisen tekstinsä vuoksi.

Vielä pitää mainita levyn päättävä pianoballadi ”Just Getting By”, joka samalla osoittaa eteenpäin kohti Justin Currien soolouraa. Joka taas sai alkunsa siitä, että tämä mestariteos jäi Del Amitrin viimeiseksi – sen jälkeen levy-yhtiö ei enää kaivannut bändin palveluksia. Se ei toisaalta vähennä julkaistujen levyjen ja varsinkaan tämän lätyn hohtoa – ja popnörttinä sitä tietysti arvostaa sitäkin, että omat suosikit ovat harvojen herkkua.