perjantai 27. maaliskuuta 2009

23. John Mellencamp: Human Wheels (1993): Ei pelkkä köyhän miehen Springsteen

John Mellencamp, Cougarinakin aikanaan tunnettu, on jostain syystä saanut koko uransa ajan kärsiä siitä, että vähän samantyyppistä musiikkia, amerikkalaista perusrockia höystettynä sosiaalisilla kannanotoilla ja katuromantiikalla, on esittänyt muuan Springsteenkin. Kun Bruce vielä aloitti hiukan aikaisemmin, ja Keskilännen sijaan tulikin urbaanimmasta ympäristöstä, on nokkimisjärjestys ollut selvä.

Se ei tarkoita sitä, että Mellencampin tuotanto millään tavalla häpeäisi Springsteenin tai kenenkään muun pitkän linjan rocktähden rinnalla. Päinvastoin miehemme on 80-luvun puolivälistä lähtien tehnyt kymmenkunta keskimäärin hyvää albumia, joista pari kolme on jopa loistavaa, ja tämä niistä minun suosikkini. Jos esim haluaisi tehdä itselleen pitkän matkan autoilun soundtrackin yhden ainoan artistin musiikista, olisi John Mellencamp hyvä valinta – tämä lienee jonkinlainen musiikin ”amerikkalaisuuden” mittari?

Yksi asia joka minua hänen musiikissaan miellyttää, on napakka mutta samalla ilmava sointi – hänen rockinsa ei tarvo maan mudassa vaan liitää sen yllä, bändi soi napakasti ja sopivan vaihtelevasti, käyttäen mm. viulua mausteena. Mukana on häivähdys countrya tai folkia, joskus soi blues tai soul. Sävellykset ovat useimmiten hyviä – mollisoinnut soivat suomalaisen korvaan miellyttävästi, ja vaikka kyseessä ei ole mikään Nobelrunoilija, saa hän aikaan tuokiokuvia jotka jäävät mieleen. Ja hänen käheä, hillitty mutta jäntevä äänensä kruunaa esitykset.

Tämän levyn kohokohtia ovat ehkä kaikkein kaihoisimmin soiva nimikappale, samaan muottiin tehty ”Suzanne And The Jewels” sekä Janis Ianilta lainattu ”To The River”, jonka sävellys tosin sekin voisi yhtä hyvin olla Mellencampin kynästä. Kaikkein paras biisi on silti ”Sweet Evening Breeze”, joka dynaamisesti, välillä melkein kuiskaten mutta välillä säröisemmin, piirtää kuvan sattumalta uudelleen toisensa kohtaavista entisistä teinirakastavaisista tavalla, joka jättää kuulijan odottamaan jatko-osaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti