John Hiatt on yksi niistä kestosuosikeista, jonka uusi levy yleensä on
jonkinlainen tapaus musiikillisessa arjessani. Mies on levyttänyt
säännöllisesti noin kolmenkymmenen vuoden ajan, ja itse kiipesin kyytiin
vuonna 85 ”Warming Up To The Ice Age”-levyn myötä. Sen seuraaja, ”Bring
The Family”, onkin sitten jo täysi klassikko. Ensinnäkin soundi on nin
hyvä – basso (Nick Lowe), rummut (Jim Keltner), kitara (Ry Cooder),
vähän pianoa tarvittaessa (sankarimme itse) – josta voikin jo arvata,
että toiseksikin soitto kulkee kuin juna, kolmanneksi biisit ovat hyviä,
ja kaiken kruunaa herra Hiattin vahvasti elämänmakuinen ääni.
”Elämänmakuinen”
on minusta käsite, jota aina välillä käytetään väärin, antamalla sen
tarkoittaa elähtänyttä tai muuten vain rankan elämisen ja olemisen
merkitsemää – ja vaikka John Hiattin elämään mahtuu näitäkin, olisin
sitä mieltä että hänen äänensä ja laulunsa ovat elämänmakuisia siten,
että niissä on sekä huippuja että pohjia, että ennen kaikkea sitä
tunnelin päässä kajastavaa valoa. Kuunnelkaapa vaikka ”Have A Little
Faith In Me” tai levyn päättävä täystyrmäys ”Learning How To Love You”,
niin ehkä käsitätte mitä haen takaa. Kuulin viimeksimainitun
ensi kertaa 22-vuotiaana kloppina, mutta vielä nyt, yhtä monta vuotta myöhemmin, se
on yhtä tosi.
Toinen asia, joka on John Hiattin osaamisen
ydinaluetta, on tunne-elämän pimeämmän puolen ja sydänsurujen kuvaaminen
– tällä levyllä vaikkapa lauluissa ”Stood Up” (jossa kyllä on myös sitä
toivoa) tai ”Lipstick Sunset”. Ja taas kerran, tämä levy on sikäli
ehtaa kasaria, että se on levytetty ujelluksen, läiskähdysten ja
kompressoidun kaiutuksen yhtenä kultavuonna 1987, mutta sen äänimaailma
on lihaa ja verta, oikeita kuusikielisiä sointuja ja aito komppiryhmä
joka tietää, mitä pitää soittaa ja mitä jättää soittamatta. Tämä on,
jotain arvostelua lainatakseni, sitä ruisleipää – vaikka se ei aina
maistuisi niin jännittävältä, siihen on hyvä palata kun kaikki
kuorrutetut herkut alkavat tympiä. Ja niinpä se onkin kestänyt ajan
hammasta paljon paremmin kuin suurin osa kyseisen vuosikymmenen aikana
tehdyistä levytyksistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti