Vaikka pidänkin itseäni kevyen musiikin suurkuluttajana, löytyy paljon hyvinkin tunnettuja rockartisteja jotka ovat jääneet kohdallani katveeseen tai jotka olen löytänyt vasta kauan sen jälkeen kuin olisin sen voinut tehdä. Niinpä Patti Smithkin sai vuosikausia olla rauhassa, vaikka "Because The Night" tietysti oli tuttu, kunnes joitakin vuosia sitten tein itselleni sellaista kokoelmalevysarjaa, jolle kelpuutin vain covereita, ja silloin tämäkin levy tarttui haaviin.
Coverlevyjä on monenlaisia, mutta parhaita ovat mielestäni ne, joilla esittäjä onnistuu tekemään muiden biiseistä itsensä näköisiä - mutta siten, että niistä sentään tunnistaa alkuperäiset, ja tämä on juuri sellainen levy. Se on hyvin soitettu, oikeilla soittimilla, kekseliäästi ja ilmavasti, ja Pattin ääni on luonnonvara sinänsä - jylhä mutta herkkä, elämän koulima olematta kulunut (ja nyt kliseevaroitin vilkkuu jo uhkaavasti...). Kappalevalinnat ovat monipuolisia, ja versiot siis useimmiten onnistuneita.
Mukana on klassikkoja kuten Dylania (mukavasti kulkeva "Changing Of The Guards"), Stonesia (jostakin syystä toimiva "Gimme Shelter" - minusta aika kulunut kappale mutta tässä yhteydessä ihan hyvä) ja Paul Simonia, ja myös uudempia kappaleita - "Smells Like Teen Spirit" on folkahtavana loistava ja "Everybody Wants To Rule The World" aivan kuin uusi biisi. Genrerajat eivät myöskään haittaa; Stevie Wonderin "Pastime Paradise" on hyvä myös ns. rockina. Hauskaa on myös, että kokonaisuus kuulostaa hallitulta vaikka alkuperäisesitykset ovat aika kirjavaa joukkoa.
Sittemmin olen kuullut pari esimerkkiä Pattin omasta tuotannosta, uudemmasta päästä, eivätkä nekään ole ollenkaan huonoja - mutta jostakin syystä minuun ainakin toistaiseksi on iskenyt paremmin tämä yhdistelmä hänen ääntään ja bändiään ja popmusiikin aarteistosta poimittuja iskusävelmiä.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti