tiistai 1. tammikuuta 2013

179. John McVie`s "Gotta Band" with Lola Thomas (1992): Salainen mestariteos

Tämä on hämärä levy. Ne tietolähteet jotka sen tunnistavat, pitävät sitä John McVien soololevynä - mutta vaikka tämä Fleetwood Mac-ikoni vastaakin bassonsoitosta, bändin kokoamisesta ja varmaankin levysopimuksesta, se ei käsittääkseni käy ilmi pelkästään levyä kuuntelemalla. Loistava laulusolisti Lola Thomas - josta taas tämän levyn lisäksi ei ainakaan pikaisella haulla löydy juuri mitään tietoa - ei ole tupsahtanut eteeni missään muussa yhteydessä. Ja itse levyä en ole koskaan nähnyt missään muualla kuin kerran Anttilassa joskus 90-luvun alkupuolella, jolloin nappasin sen mukaani edulliseen hintaan.

Tämä on hyvä levy. Tuottaja Dennis Walker (joka myös vastasi mm. Robert Crayn läpimurtolevyjen äänimaailmasta) on loihtinut täyteläisen mutta ilmavan soundin, ja soitto kulkee niinkuin vain nipulta kokeneita konkareita voi heidän pitäessään hauskaa. Kappaleet ovat hyviä - tyylilaji on jonkinlainen soulbluespop, tempot ja sovitukset vaihtelevat, ja etenkin koskettimet soivat maukkaasti läpi levyn - ja ennen kaikkea Lola Thomasin ääni vaikuttaa ja vakuuttaa. Hänellä on tarvittaessa voimakas mutta myös sävykäs altto, jossa on sopiva ripaus käheyttä - sitä olisi mieluusti kuullut useammankin levyn verran.

Suosikkibiisejäkin löytyy useampia - huippuna "Stop-muunnelma" "Shot Down By Love" (jonka toiseksi tekijäksi on listattu Sam Brown - mikähän tarina tälläkin biisillä on?), joka täyttää kohtalokkaan voimaballadin kaikki perusvaatimukset, ja hyvinä kakkosina mm. tunteikas "All That I Was Guilty Of" ja perinteiset balladit "The Bigger The Love" ja "One More Time With Feeling". Myös nopeatempoisempia biisejä löytyy - "Step Aside" ja "Evidence" olisivat voineet löytyä vaikkapa yllämainitun Robert Crayn levyiltä.

Lola Thomas on itse ollut mukana tekemässä useampaakin raitaa, joten tämän levyn perusteella hänessä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, jopa ihan oman nimensä alla - mutta hyvä näinkin. Näin popnörtin näkökulmasta mys "salaisilla mestariteoksilla" on oma arvonsa - mutta en panisi pahitteeksi, vaikka näitä biisejä kuulisi myös vaikkapa radiosta joskus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti