Vaikka Rockpile ei yhtyeenä julkaissut kuin yhden ainokaisen albumin, löytyy minun levyhyllystäni toistakymmentä albumillista hyvää tai jopa loistavaa poppia, rockia ja muuta kevyttä musiikkia ko. yhtyeen eri jäsenten "soololevytyksinä". Eniten on Nick Lowea, jonkun verran Dave Edmundsia - mutta koko nipun ehkä paras levy on tämä bändin "kakkoskitaristin" Billy Bremnerin platta, joka kauan oli miehen ainoa soolo - sittemmin hän on levyttänyt lisää esim. Ruotsissa, mutta se on toinen juttu.
Tämän levyn hienoja puolia ovat jouhevasti rullaava soitto, ajankohdan huomioon ottaen luonnollinen produktio, jossa on vähän Rockpilea, mutta myös esim. Squeezea, monet hyvät biisit - joskin mukana on pari vähän keskinkertaisempaakin - mutta ennen kaikkea Billy Bremnerin lauluääni. Hänellä on lämmin mutta silti miehekäs ääni, joka ikäänkuin liitää lauujen yläpuolella, mutta silti kiinni tarinassa ja sovituksessa... ääh, en minä oikein osaa kuvata sitä, sitä pitää vain kuunnella.
Huippukohtia ovat esim. Elvis Costellon väsäämä avioliittodraama "Shatterproof", hauska rock&rollpastissi "Tired And Emotional (And Probably Drunk)", nostalginen "The Boat That´s Sunk A Thousand Ships", Rockpilemainen "Love Is Stranger Than Fiction" ja Billyn äänelle kunnon tilaa antava "Losing My Touch". No, siinä oli jo noin puolet sisällöstä... yksi monta laulua yhdistävä tekijä on että ne on ikäänkuin sävelletty juuri lauluääntä ajatellen - pitkiä venytyksiä, jossa se pääsee oikeuksiinsa - mutta se ei haittaa lainkaan. Toisaalta tyylilajit vaihtelevat virkistävästi - tämä on sikäli kunnon pop-pläjäys, että äänikuva vaihtuu laulusta toiseen mutta kokonaisuus tuntuu hallitulta.
Tämä on tietenkin yksi niitä levyjä, joita olen nähnyt vain yhden ainoan kappaleen - oman LP:ni, legendaarisesta Levymyynnistä kotiin kannetun - ja joka koko digitaaliajan on ollut paitsiossa vinyylihyllyssä digitaalisten kiekkojen vallattua soittimeni. Se ei silti ole vaipunut unholaan, vaan kuuluu myös niihin, jotka tämän tästä pitää kaivaa esiin kun on pienen vinyyliannoksen aika.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ähäkutti, kävin CDONin sivuilla ja sieltähän se löytyy, bonusraitoineen kaikkineen. En ihan äkkiä keksi kovin montaa parempaa tapaa käyttää parikymppiä populaarikulttuuriin kuin tämän levyn ostaminen...
VastaaPoistaViime kommenttini jälkeen olen saanut taas stereoni viritettyä niin, että yhteys vinyyliltä tallentavaan CD-soittimeen toimii, ja niin tein itselleni CD-kopion tästä levystä, mm. autossa soittamista ajatellen. Hämmästysekseni sain todeta sen kuulostavan (surkeahkossa) autohifissäni aivan toisenlaiselta kuin kotona - äänimaailma oli paljon "kasarimpi" ja laulu hukkui miksaukseen, eikä elämys ollut ollenkaan niin miellyttävä kuin kotioloissa. Ratkaisu tähän on tietenkin se, että kuuntelen sitä vain kotona - ja ehkä pitää hypätä B-puolen aloituksen yli, se kun on nimeltään "Loud Music In Cars".
VastaaPoista