Opiskeluaikana Turussa 80-luvun loppupuolella tuli joskus kuultua vauhdikasta bändiä nimeltä Soulin Suurlähettiläät, joka ainakin jonkun kaljan jälkeen svengasi kuin hirvi - mutta muutamaa vuotta myöhemmin, kun bändin nimestä oli tippunut/tiputettu pois etuliite, katosi mielestäni myös musiikista tuo nimenomainen ominaisuus... mutta uudella vuosituhannella iski tajuntaani mainio hitti "Mitä miehen tulee olla", ja kun sitten joitain vuosia sitten löysin tämän levyn muistaakseni Prisman alelaarista, oli helppoa satsata muutama lantti.
Eikä se raha mennyt hukkaan, sillä vuonna 2008 soundi iski paljon paremmin kuin viisitoista vuotta aiemmin. Minusta oli varmaan hioutunut pois pahin puristisärmä, tai sitten Suurlähettiläät soi taas soulimmin - itse asiassa välillä aika tyrnästi. Tämä levy ei sinänsä ole mitään tyylipuhdasta soulia, mutta aivan tarpeeksi soulvaikutteista minun makuuni. Hyvä kokonaissoundi ja etenkin maukkaat puhallinväritykset ovat tämän levyn vahvuuksia, ja sävellykset ovat parempia kuin olisin odottanut. Nimibiisi vyöryy vastustamattomasti, "Lopputekstit" ja "C-rapun Pauliina" kaahaavat kahta ripeämmin, "Tule lumi" on uhkaavan tunnelmallinen.
Minua ilahduttaa kuitenkin kaikkein eniten laulaja Jussu Pöyhösen ääni. Pidin häntä ennen aika värittömänä, mutta mitä enemmän häntä olen kuunnellut, sitä paremmin pidän hänen tavastaan käyttää ääntään ja sen sävystä - se on jotenkin voimakas olematta uhoava, ja toisaalta hänellä on myös dynamiikan tajua. Kun kokonaisuuteen vielä lisää sen, että tekstien teemat eivät ole niitä kaikkein kuluneimpia, on tämä bändin viimeiseksi jäänyt levy itse asiassa aika komea lähtö.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti