maanantai 1. kesäkuuta 2009

35. Christy Moore: Live At The Point (1994): Kansallislauluja

Tämä mies taitaa olla kotimaassaan kansallissankari – Tapio Rautavaara ja Juice Leskinen samassa persoonassa? Minulla on itsellänikin ollut onni kuulla häntä livenä aikanaan, kun irlantilaisen musiikin festarit maassamme olivat voimissaan. Silloin tosin röpöttämään tullut yleisö onnistui peittämään kunnon trubaduurimme shown alleen, ainakin muilta paitsi meiltä juuri lavan edessä roikkuneilta.

Vaikka useimmat hänen studiolevytyksistään on tehty bändin kanssa, tämä livetallenne esitetään pienellä bändillä (eli siis basistin kanssa). Kappalevalikoima on käsittääkseni jonkinlainen Greatest Hits-kattaus, ja teemat kulkevat rakkauslauluista poliittisiin kannanottoihin sekä enimmäkseen humoristiseen elämänkuvaukseen. Ja vaikka minua useimmiten häiritsee livelevyillä kuultava yleisön möly, tällä levyllä se on oikein hauska lisämauste, ja samalla voi itse kukin päätellä kuinka suosittuja hänen kappaleensa ovat. Ainakin käy täysin selväksi se, että dublinilainen yleisö rakastaa tätä miestä.

Minun suosikkiesityksiäni ovat ensinnäkin ”Black Is The Colour” – kaunis kansanlaulu, jota en muista hänen levyttäneen studiossa (mutta en kyllä tunne miehen koko levytysuraa, joten vannomatta paras), sekä ”Missing You”, kunnianosoitus maasta työn perässä muuttaneille irlantilaisille, jotka eivät aina ole saavuttaneet tavoitteitaan. Tämän laulun kertosäe saa ihoni kananlihalle – se on vanhin ja luotettavin testi siitä, miten musiikki toimii.

Levyn kohokohta on silti ”Joxer Goes To Stuttgart”, joka kertoo Irlannin futismaajoukkueen ja sen kannattajien matkasta Saksan EM-kisoihin 1988. Jos on yleisö mekastanut kohtalaisen vilkkaasti jo ennen tätä laulua, kuunnelkaapa kohtaa jossa Christy laulaa siitä, miten Ray Houghton teki voittomaalin vihattua Englantia vastaan; se on sekä musiikin että urheilun riemujuhlaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti