39. Rauli Badding Somerjoki: Ikkunaprinsessa (1982): Kaihon lähteillä

Näin juhannuksen alla on ihan pakko nostaa esiin yksi niistä taideteoksista, jotka ehkä kaikkein parhaiten kiteyttävät kesäkuisten öiden kaihon, lupaukset ja toiveet – ja miksei uhonkin. Ja kukapa uhoa ja kaihoa olisi paremmin yhdistellyt kuin Badding?
Hänen ongelmanaan oli tavallaan se, etteivät tuottajat ja sovittajat ensin oikein ymmärtäneet hänen suuruuttaan – hänen 70-luvun levynsä olivat aika sutaisten tehtyjä – mutta tämä hänen suuri comebackinsa Esa Pulliaisen ja Agentsien hellässä huomassa on samalla taiteellinen täysosuma.

Aloitusbiisi – nimikappale – on ehkä kaikkein kirkkain helmi nauhassa; tämä on yksi niistä esityksistä, jotka määrittelivät suomalaista kevyttä musiikkia tänään hallitsevan rockin ja iskelmän liiton. Herkkä komppi ja vetoava laulusuoritus – ja lauluhan on vanha klassikko. Toinen kohokohta on ”Mä haluan sun”, joka nimensä puolesta voisi olla tosi kökkö kokonaisuus, mutta onkin ihanan urkusoundin vetämä tunnustus joka on sydänverellä laulettu.

Klassikkokäännöksiä kaihoisalta puolelta edustavat nimibiisin lisäksi ”Paras haihtua vaan” (”You Better Move On”) ja ”Saanhan viimeisen tanssin” (”Save The Last Dance For Me”), jotka molemmat ovat melkeinpä kyseisten laulujen ns. definitiiviset versiot. Slaavilaiselta puolelta lainattu ”Ensimmäisenä iltana” on silkkaa iskelmää – mutta soitoltaan ja soundeiltaan jotain aivan muuta kuin kaiken maailman huoltoasemahumppatuotannot; esim. Baddingin oma samaan aikaan julkaistu ”Rakkaudella, Raulilta”-albumi on aivan hirveä tähän levyyn verrattuna. Toinen esimerkki tästä soundista on ”Muista hyviä aikoja”. Itse en pidä yhtä paljon Raulin ns. rokkipuolesta, joka ei olekaan mitenkään etualalla tällä platalla, mutta esim. ”Rakas lurjus” toimii kohtuullisen hyvin.

Myös tämän levyn seuraaja, ”Tähdet, tähdet” oli ihan kelpo veto, mutta sen jälkeen käyrä alkoi taas laskea. Emme saa koskaan tietää, minkälaista musiikkia neli- tai viisikymppinen Badding olisi levyttänyt, mutta veikkaanpa, ettei kuitenkaan montakaan niin komeaa albumia kuin tämä, joka soi taas auton kaiuttimissa kun suhaan ympäri kesäistä kotimaatamme.