Maailman paras levy, osa 12: Radio Kings: Money Road (1998)

Yksi kevyen musiikin hienoista puolista näin friikin näkokulmasta on se, että aina kun luulee jo tietävänsä kaikki jokseenkin merkittävät nimet, niin jostakin tarttuu plakkariin joku uusi ihmeteltävä. Nykyisin, kun on tämä netti, ihmettelynsä voi tehdää ihan kotisohvassakin, mutta ennen vanhaan paras tapa löytää jotakin uutta (elleivät niput riittäneet ostamiseen) oli lampsia musiikkikirjastoon ja katsoa, mitä sieltä löytyisi.

Ja yksi sellainen löytö on Radio Kings, jenkkiläinen valkoinen bluesbändi joka ilmeisesti on tehnyt tämän lätyn lisäksi toisenkin, mutta ei tietääkseni koskaan saavuttanut sen kummempaa suosiota maailmalla. Se ei ainakaan johdu siitä, etteikö tuote olisi tarpeeksi hyvä; tälläkin levyllä on kaikki tärkeimmät minun suosikkeihini pääsemiseen tarvittavat ainekset – hyvä laulaja, käsittääkseni ihan siedettävät soittajat, hyvä ja vaihteleva materiaali (joka ei bluesista puhuttaessa ole mikään itsestäänselvyys) ja sopivan elävä äänimaailma.

Etenkin kolme kappaleista ovat sellaisia, jotka jäävät soimaan kauemminkin; hidas blues ”My Day Of Reckoning (Has Finally Come)”, jonka lauluosuus antaa sisällön käsitteelle painokas, samalla kun sointu- ja sävelkulut eivät ole niitä kaikkein kuluneimpia, aloitus ”I Can´t Win”, joka myös on mm. Kim Wilsonilta lievästi kuulostavan laulaja/harpisti Brian Templetonin voimannäyte, tällä kertaa midtempomaisena, sekä ”The Shelf”, toinen hitaampi teos joka on ehkä tavanomaisemman kuuloinen, mutta jonka ”hyllylle joutumista” kuvaava sanoitus mielestäni kuuluu genren parhaiten muotoiltuihin.

Ylipäätänsä tämä levy välttää tyylilajinsa karikot, yhtyeen sointi on miellyttävän jäntevä, sooloilu pysyy aisoissa (sekin on tärkeä pointti)... toimii sekä alamaissa että riemun vallassa. En ole koskaan tainnut tehdä sille Soundista nuorena miehenä äkkäämääni ”pölytestiä” (jos levy toimii juovuksissa kuunnellessa, se on hyvä) – mutta veikkaan, että se kuuluisi aivan huippuihin jos kokeilisin.

Jälkihuomautus: Tämän tekstin myötä Maailman paras levy on nyt sitten "reaaliaikainen" - levystä 13 eteenpäin kaikki tekstit ovat jo alunperinkin julkaistu nimenomaan tässä blogissa. Tahti on ehkä hieman hidastunut, koska albumeistakin on jo kuorittu ainakin pakolliset tapaukset päältä, mutta tarkooiotus on silti jatkaa aina silloin kun löytyy kehuttavaa. Eikä sekään ole ongelma - hyvää musiikkiahan on maailma pullollaan...